VISAVUOREN PUUTARHA

Puutarhanhoito oli Emil Wikströmin intohimo ja Visavuoressa hän pääsi toteuttamaan tätä intohimoa mielin määrin. Koriste- ja hyötypuutarhat levittäytyivät laajalle ja Wikström rakensi itselleen myös suuren kasvihuoneen, jossa hän viljeli menestyksellisesti mm. viinirypäleitä ja aprikooseja.

Visavuoren hyötypuutarha sijaitsi tontin eteläpuolella ja sen satoa riitti jopa myyntiin. Koristepuutarhassa Wikström oli erityisen kiinnostunut alppikasveista eli erilaisista kivikkokasveista, joita hän tilasi katalogeista ympäri maailmaa.

Visavuoren arkistossa on useita Wikströmin piirtämiä, eri ajoilta olevia puutarhasuunnitelmia Visavuoren alueelle. Arkistossa on myös puutarha-aiheisia lehtiä, kirjoja ja siemenkatalogeja, joiden ahkerasta käytöstä kertovat tiheät alleviivaukset ja kommentit.

Wikström oli hyvin kokeellinen puutarhuri, joten Visavuoren kasviluettelot sisälsivät useita satoja nimikkeitä. Wikströmin aikaisesta perennakannasta on säilynyt nykypäivään noin kolmasosa.

Visavuoren alueelle on valmistunut vuonna 2003 ympäristönhoitosuunnitelma, jonka on tehnyt maisema-arkkitehti Kati Susi-Wolff. Suunnitelma kattaa nykyisen museon alueen eli lähinnä sen alan, joka Wikströmin aikaan oli koristepuutarhana. Suunnitelman perusperiaatteena on alueen varovainen kunnostaminen ja entistäminen, jotta erityisesti alueen vanhojen lajikkeiden säilyminen turvattaisiin. Suunnitelmassa korostetaan myös alueen luonto- ja maisema-arvoja ja niiden hoitamista: kansallisromanttisten taiteilijoiden suhde suomalaiseen luontoon oli hyvin merkityksellinen ja paikan luonnonkauneus oli nimenomaan se syy, mikä sai Wikströmin asettumaan Visavuoreen.